Kuva viime vuoden huhtikuulta. Nykyiset huilimishetket äidin sylissä ovat niin lyhyitä, ettei niitä saa edes kuvattua, nyyh.
Nimenomaan omalle vauvalle talven varalle tehdyt neulomukset saivat minut uudelleen innostumaan käsitöistä ja syksyn ja talven aikana tulikin neulottua huopatöppösiä, kypärämyssyjä, sukkia, tumppuja ja kaikkea pientä ihanaa melkein yli oman tarpeen. Nyt kesän korvilla pitäisi löytää inspiraatio jostain muualta. Huoh. Onneksi ihanista Dropsin vauvaneuleista on olemassa koot taaperoillekin, ehkä se lievittää tätä haikeutta hiukan. Kyllähän lapsetkin neuleita tarvitsevat, ne eivät ehkä vain ole niin suloisia kuin pikkupikkuriikkiset neulomukset. Ja neuleiden aika alkaa Suomen säissä jo aikaisin syksyllä.
Olen jo pidempään miettinyt, että jaksaisinko innostua virkkaamaan puuvillaisista jämälangoista kesäisen päiväunipeiton vaikka tähän tyyliin:
Novitan torkkupeitto
Tai sitten pidän vähän taukoa käsitöistä ja keskityn vaikka pihahommiin. Kalusteet pitäisi öljytä, kukkapenkki valmistella kesää varten ja tietysti nauttia jokaisesta auringonsäteestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti